Kuinkas sitten kävikään

Liisa Jokinen, Keinu meren yllä

Olipa kerran kuvataideopiskelijoiden joukko, jonka kaikilta jäseniltä puuttui pää.

Kun he eräänä syksyisenä iltapäivänä, tarkalleenottaen maanantaina 26.9.2011 klo 12.30 kokoontuivat kuvisluokkaan oppimaan satujen kuvituksesta, pyysi opettaja heitä muistelemaan omia lapsuuden satuhetkiään.

Opiskelijat painoivat silmänsä kiinni ja matkasivat mielikuvituksen siivin ajassa taaksepäin. Takaisin äidin, isän, mummon ja tarhatädin syleihin he hyppäsivät, innoissaan kuulemaan lempisatuaan aina uudestaan ja uudestaan. Ensimmäinen opiskelija muisteli Piparkakkupoikaa, Toinen seppää, joka korjasi kaiken paitsi särkyneet sydämet, Kolmas opiskelija kertoili erivärisistä tädeistä sekä mansikkapäisistä lapsista. Jokainen heistä muisti paljon satuja ja niiden kuvia, sillä heidän lapsuuden satuhetkissään oli ollut niin kovasti tunnetta mukana. Joku muisti jopa kirjan kannen muodon ja sen pinnan materiaalin.

Kävipä myös niin, että päättömät opiskelijat olivat ottaneet mukaansa lempisatujaan. Kirjoina, kuvineen päivineen. Nämä aarteet he ottivatkin seuraavaksi esille ja kävivät niistä lempikuvaansa hakemaan. Löydettyään rakkaat kuvansa, vertailtiin niitä parinkin kanssa. Opettaja pyysi opiskelijoita kiinnittämään huomionsa kuvien tyylilajiin, tekniikkaan sekä tekstin ja kuvan yhteyteen. Päättömät opiskelijat löysivät esimerkiksi seuraavia tyylilajeja:

• Moderni , jossa yhdistellään totta ja fantasiaa, tekstiä ja kuvaa, erilaisia tekniikoita ja esimerkiksi esillä olleessa Tatun ja Patun Suomi -kirjassa tarkoitus oli viihdyttää kaikenikäisiä lukijoita. Modernissa kuvituksessa näkyi myös uuden teknologian jälki, kuvat olivat tarkasti tietokoneella työstettyjä. Modernin vastakohtaksi löytyi Perinteisiä kuvia, jotka olivat usein siveltimellä tai puuväreillä tehtyjä. Sävyissä näkyi enemmän murrettuja sävyjä, kuin modernin kirkkaissa kuvissa.

• Tarkka vs. Epätarkka

• Väri vs. Mustavalko

• Viivan laatu Esimerkiksi Tatu ja Patu -kirjan viiva oli tarkkaa koneviivaa, kun taas Mauri Kunnaksen kuvituksissa näkyi röpöläisyyttä.

Päättömien opiskelijoiden opettajan mukaan nykyaikana kuvittamisen tarve on niin suurta, että erilaisia tyylilajeja kyllä piisaa.

Tyylilajien tarkkailun jälkeen opettaja huomautti satukuvituksille tyypillisestä piirteestä, nimittäin siitä, kuinka kuvissa on enemmän yksityiskohtia kuin tekstissä. Tälle piirteelle löytyikin helposti selitys. Satujen lukijakunta on usein niin kovin nuorta, etteivät he kaikki osaa lukea kirjoitusta alkuunkaan. Vauvakirjoissa on kuvitus yksinkertaisempaa, mutta nehän eivät varsinaisia satukirjoja olekaan.

Luento-osuuden loppupuolella päätti opettaja vielä koota kuvituksen käsitettä päättömille opiskelijoilleen.

Hän kertoi kuvituksen tarkoituksesta, joka on tekstin valaiseminen, ns. "illustraatio". Kuvituksen ei siis kuuleman mukaan ole tarkoitus olla teksti itsessään, vaan mielummin rikastaa tätä. Opettaja kertoili myös siitä, kuinka koulukirjojen kuvituksissa käytetään informatiografiikkaa ja esimerkiksi lapsille suunnatuissa kuvaraamatuissa tarkoitus on myös markkinoida kirjan sisältöä.

Lopulta, turhautuneena päättömiin opiskelijoihinsa, tiivisti opettaja tunnin aiheen kahteen linkkiin:

Wikipedia, Kuvitus

Kuvittajat

Opettajan onneksi päättömät opiskelijat olivat vielä kykeneväisiä pienehköön kuvitustehtävään. Opettaja luki heille kauniin sadun "Pää" Kari Hotakaisen kirjasta Satukirja. Opettajan lukiessa saivat oppilaat luonnostella kuulakärkikynillä pienelle paperinpalalle erilaisia kuvituksia sadun kohtauksista. Seuraavaksi opettaja luki sadun uudelleen. Tälläkin kertaa opiskelijat luonnostelivat, mutta eri paperille kuin ensimmäisellä kerralla. Kun satu oli saatu päätökseen, saivat opiskelijat tusinan minuutteja aikaa piirtää kuulakärkikuvitus valitsemastaan kohtauksesta. Hetken kuluttua myös oikea pala sadun tekstiä liitettiin kuvitukseen. Töistä tulikin erinomaisia ja niin kovin erilaisia. Näin päättömät opiskelijat jäivät myhäilemään tyytyväisinä.

Opiskelijat joutuivat palaamaan kotiin samalla päällä kuin olivat sieltä lähteneetkin. Ja kaikki elivät elämänsä loppuun asti. Loppu.

Muusa