Viime viikon torstain (9.10) mediaherätyksistä ensimmäisessä pääsimme jälleen tapaamaan ah ihanan Kylli-tädin. Sini esitteli meille Ylen Areenan ja Elävän Arkiston ja näiden sivustojen keinoja välittää niin ajankohtaisia ohjelmia ja sarjoja (Areena) kuin videoita yli sadan vuoden ajalta (Arkisto).
Minä puolestani pidin mediaherätyksen aiheesta fanius. Aihe on sangen laaja ja jännittävä ja tuntuu koskeneen jokaista ryhmämmekin jäsentä, ainakin jossain elämänvaiheessa. Faniuden laajuus ja epämääräisyys käy ilmi siinä, ettei aina osata asettaa tiukkoja rajoja sille, mikä on fanittamista tai mikä on ihailua. Jälkimmäistä, arkielämän ihmisten ihailua itsekin toteutan harva se päivä, mutta missä vaiheessa se muuttuu fanittamiseksi? Muuttuuko se? (Hyvä malli tälle on esimerksi faniutta tutkineiden FT,YTM Tuija Saresman ja FT Urpo Kovalan esittämä termi fandom, jolloin fanius edellyttää jonkintasoista ryhmäytymistä).
Ja sitten seuraavaan. Otimme torstaina ensimmäisen pienen askelen kohti sarjakuvan maailmaa. Sarjakuva, jonka joskus aikoinani mielsin vain Aku Ankoiksi ja Asterixeiksi ja niiden myötä "vain" lasten viihdykkeiksi, on paaaaljon jännittävämpi maailma ja parhaimmillaan yksi hienoimpia taiteen tekemisen keinoja!
Sarjakuvalla on aivan omanlaisensa keinot vaikuttaa lukijaansa. Merkityksen muodostumiseen vaikuttaa kuvan lisäksi myös teksti, jonka avulla kuvan merkitystä voidaan tukea/muuttaa/mitä ikinä. Sisältö vaikuttaa muodon tulkintaan ja muoto sisällön. Muodoista itseäni kiehtoo eniten eeppinen sarjakuvakerronta (johtunee kirjallisuuden opinnoistani ja halustani muodostaa kaikesta tarinoita...). Lisäksi taiteilijan käyttämä tekniikka ja tyyli tuovat oman lisänsä.
Vaan siinäpä se tältä erää. Odotan mielenkiinnolla, mitä tämänpäiväinen tunti tuo tullessaan. Jutun kevennykseksi tahdon jakaa kanssanne vielä tämän. Mukanani kulkee aina kyseinen Patrick McDonnelin Kamut (engl. Mutts) -sarjakuvan strippi.
Aurinkoista keskiviikkopäivää, Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti